Kesä 1985 - matkasuunnitelmat suuntauntuivat Italiaan - Luigi siellä Tampereen pizzeriassa oli kertonut monta kivaa tarinaa kotimaastansa. Minulla oli myös Italiassa Aliria, pitkäaikainen kirjeenvaihtokaverini kouluajoilta, joka kutsui kylään.

Saavuttuani Albengaan, missä Alirian vanhemmilla oli kesäasunto, majoituin kuitenkin kaupungissa sijaitsevan luostarin muurien suojaan. Aamuisin kävin rantabulevardin kahvilassa aamupalalla ja kiertelin hiukan kaupunkia. Alirian ja perheensä kanssa päivä meni sitten rannalla sekä lounaalla läheisessä tratoriassa. Illalla syötiin kotona "Mamman" herkkuja.

Yhtenä päivävä he olivat menossa erään perheystävän häihin ja minäkin olin kutsuttu mukaan. Reilun tunnin ajo pohjoiseen ja siellä oltiin. Pieni hotelli ja iso ravintola. Italialaisia ja minä ainoana "muukalaisena" seassa.  Juttua riitti ja tunnelma oli hilpeän hauska... italialaiset osaavat nauttia yhdessäolosta...

Tarjoilija tulee vadin kanssa ja on täytynyt kysyä: "Basta?", mutta meikäläinen vastasi todennäköisemmin "Pasta, Pasta" ja näin läjähti taas pastaa lautaselle. Kohtalokas ja varsin huolimaton lausuntavirhe itseltäni, kuten myöhemmin totesin.  Jossakin vaiheessa olin jo ihan ähkynä, kunnes Aliria kysy, kuinka kauan aion syödä pastaa, kun ruokalajeja olisi vielä ainakin 6 tulossa - KÄÄK - Nyt olivat menneet pasta ja basta sekaisin - basta, kun tarkoittaa "riittää"... pasta pastaa...Tästä meille riitti naurua vielä vuosiksi... Mutta nautin jokaisesta ateriasta todella paljon - Se oli silloin niin erilaista ja ihmeellistä, mutta todella maukasta ja maittava, sama missä olin syömässä...