Pitkiä ohuita, paksuja lyhyitä, siltä väliltä ja molemmin puolin... varsinainen makkaroiden sekamelska... Ensimmäinen syömäni "Wieniläinen makkara" oli ns. Das Wiener Würstchen, jonka sain tuoreen ja raastetun piparjuuren (Kren) kanssa - voi tytöt ja pojat - siinä tuli kyynel silmää - ihan vain piparjuuren sinappiöljyistä... Siinähän taas naurua ja lystiä riitti koko porukalle, mutta silloin join myös ensimmäisen olueni merkiltään Gösser. Gösser onkin pysynyt minulle Itävallassa käydessä olut numero yksi.

Kuitenkin ehdoton suosikkini oli Der Käsekrainer. Oopperaa vastapäätä, Ringin toisella puolella, seisoi pieni "Nakkivaunu", josta tuli nopeasti kantapaikkani. Makkarat kuumennettiin kuumassa, mutta ei kiehuvassa vedessä, ettei luonnonkuori halkeaisi ja kaikki maku siirtyisi veteen tai vetinen maku makkaraan. Taitolaji tämäkin... Heidän makkaroissaan oli paaaaljon juustoa, mitä luultavimmin jopa 20% ja maistuivat muutaman Gösserin jälkeen aivan taivaallisille. Tunsinhan Sinistä Lenkkiä juustolla uunissa paistettuna, mutta tämä herkku vei tajuntani - 2 tai jopa 3 makkaraan upposi aivan helposti - Minä ajatuksissani seison juuri nyt tuolla vaunulla ja nautin... Käsekrainer... Sielu huokaa... Yksinkertaista, mutta maukasta...