Wieniläisillä saattaa olla tapoja, joihin pitäisi tutustua etukäteen, koska muuten koko elämä saattaa mennä "leikiksi". Nyt puhun etupäässä ´80 - luvun puolestavälistä.

Olin asunut jo jonkin aikaa 8. Bezirk Josefstadt, jonka katsotaan olevan "Gutbürgelich" - vertaisin Helsingissä Kruununhakaan. Sanoin kaikille rappukäytävässä tapaamilleni ihmisille hyvät huomenet / päivät / illat / yöt, mutta en koskaan saannut vastausta. Ihmettelin moista käytöstä suuresti, mutta jatkoin tervehtimistä.

Eräänä päivänä, tutustuin läheisessä puistossa naapurini taloudenhoitajaan, joka tuli tervehtimään, koska oli nähnyt minut usein keittiön ikkunasta. Isoissa, vanhoissa wieniläisissä taloissa saattaa usein keittiön ikkuna olla porraskäytävään, kuten meidänkin talossa. Ihmettelin hänelle moista käyttäyntymistä talon asukkailta ja sitten sain kuulla:

"Sinun pitää yrittää kiinnittä Rouva Professorin huomio itseesi. Hän ei kyllä ole Frau Professor, vaan hänen kanssaan asuva poikansa on magister (opettaja), joka ei hänkään ole Professor... Yritä kontaktia aamulla sisäpihan parvekkeen kautta. Ja muista kutsua häntä "Frau Professor", se on ihan olennaista". No, minä hanakkana oppipoikana yritin juoda aamupäiväkahvini pienellä parvekkeella seisten, kunnes sitten Rouva Professori ilmestyi omalle parvekkeelle. Ujosti tervehdin häntä: "Guten Morgen Frau Professor. Wie geht es Ihnen?" Ja vastaus tuli. Hän sanoi, että jos minulla olisi aikaa iltapäivällä, miksi en tulisi kupposelle kahvia klo. 14:00?

Sain hyvin sydämellisen vastaanoton. Hän tiesi, että tulen Suomesta ja ..... Rupattelimme reilun tunnin ja tunnelma oli hyvin leppoisa. Muutamaa päivää myöhemmin minua alettiin tervehtimään koko talossa takaisin. Sain tietää, että Lapponia - korujen suomalainen edustaja asui talossa neuvottelutiloineen, jonne sain kutsuja kahville, kuten muutamalle muullekin naapurille. Tuosta lähtien minut oli hyväksytty taloyhteisöön - kummalisia tapoja, mutta kuka näitä kaikkia tietää...

 Kuinka tehdään...

Mitä tekemistä tällä on Wieninleikkeen kanssa? Wieninleike on yksinkertainen, mutta samalla monimutkainen, kuten wieniläinen seuraelämä. Se tehdään aina vasikasta. Jos siihen käytetään sianlihaa, pitää Itävallassa ruokalistalla lukea Wienerschnitzel vom Schwein (siasta) ja Saksassa Schweineschnitzel Wiener Art (wieniläiseen tapaan) - Elintarvikelaki kummassakin maassa valvoo näin kuluttajan etuja ja Wiener Schnitzel pysyy Wieninleikkeenä.

Leike tehdään usein ulkopaistista (Oberschale). Leikkeen vahvuus on alta ½ senttiä, mutta ei mikään lehtipihvi. Lihan pitäisi olla hyvin temperoitua - korkeintaan viileetä - ei kylmää. Kuivaa leikkeet hyvin ylimääräisestä kosteudesta. Suolaa ja pippuroi leike kevyesti. Leivitä hyvin vehnäjauhoissa, sitten vatkatussa kananmunassa ja lopuksi mahdollisisimman tuoreina raastetuissa korppujauhoissa, mutta älä painele korppujauhoja tiiviisti leikkeeseen - omalla painolla hyvä tulee (Öljyn tulisi olla nyt paistolämpötilassa). Kuumenna reilusti esim. auringonkukkaöljyä n. + 180 C asteiseksi. Leikkeen tulee saada kevyesti kellua rasvassa. Lusikoi paistaessa lusikalla pintapuolta kuumalla öljyllä. Älä anna öljyn lämpötilan laskea alle + 160 C asteen. Kun ensimmäinen puoli on kauniin ruskea, käännä leike ja paista valmiiksi. Laita hetkeksi ritilän päälle.  Tarjoillaan perinteisesti vihreän salaatin kanssa, tai peruna - ja tai kurkkusalaati kanssa, kuten persiljaperunoiden kanssa. Tänä päivänä tietysti moni muukin lisuke käy - paistetuista tai ranskalaisista perunoista alkaen...

PS. Ne lautasen kokoiset leikkeet löytyvät niistä "Turistiravintoloista" ja ovat wieniläisen huvituksen aihe...

PPS. Wieniläinen syö wieninleikkeensä korkeintaa sitruunanlohkolla. Klassisessa (ranskalaisessa) keittiössä on olemassa Wieniläinen koriste (Garnitur) ; Sitruunasiivu, anjovisrulla ja kapriksia. Tätä ei pidä sekoittaa wieninleikkeeseen... Mutta kuka tietysti tykkää, niin - Guten Appetit -